Ergonomia-tiedosto



PÄIVÄKODIN FYYSINEN YMPÄRISTÖ AIKUISTEN JA TYÖNTE-KIJÖIDEN ERGONOMIAN NÄKÖKULMASTA

Arja Mustonen ja Minna Huopana


SISÄLLYS
1. TYÖERGONOMIA
1.1 Ergonomian määritelmä
1.2 Ergonomiatiedon- ja toiminnan kehittyminen
1.3 Ergonomian vaikutus työskentelyyn
1.4 Ergonomian arviointi
2. PÄIVÄKOTI TYÖPAIKKANA
2.1 Päiväkotien suunnittelu
2.1.1 Työpaikan ergonominen suunnittelu
2.2 Päiväkodin tilat ja tilojen kalustus
2. 3 Työn kuormitus
3. TOIMIVA TYÖYMPÄRISTÖ
3.1 Päivähoidon laadun arviointi
3.2 Toimiva työympäristö, laadukas päivähoito
LÄHTEET


1. TYÖERGONOMIA

1.1 Ergonomian määritelmä
Ergonomia tutkii ihmisen, työn ja tekniikan vuorovaikutusta ja tuottaa tietoja ja menetelmiä, joiden avulla järjestelmät, tehtävät ja ympäristö sovitetaan ihmisen ominaisuuksien, kykyjen ja tarpeiden mukaisiksi. Ergonomian tavoitteena on ihmisten turvallisuus, terveys ja hyvinvointi sekä toiminnan tehokkuus ja sujuvuus(http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Aihesivut/Ergonomia/). Työsuojelupiirien internetsivuilla ergonomia määritellään työpisteen rakenteiden, työvälineiden, kalusteiden ja työ-menetelmien kehittämiseksi ihmisten ominaisuuksien, toimintojen ja kykyjen mukaisiksi. Näitä tulee myös tarkastella kokonaisuutena ottaen huomioon työntekijöiden yksilölliset ominaisuudet. Ergonomian tavoitteena on, että työ voidaan tehdä ilman terveydelle haitallista vaaraa tai kuormi-tusta. Kuormitusta tulee usein tuki- ja liikuntaelimistölle ja sitä aiheuttaa mm. huonot työasennot, työliikkeet sekä raskaat nostot. Työturvallisuuslaissa edellytetään työnantajaa huolehtimaan, että työpisteen rakenteet ja käytettävät työvälineet valitaan, mitoitetaan ja sijoitetaan työn luonne ja työntekijän edellytykset huomioon ottaen ergonomisesti asian mukaisella tavalla (http://www.tyosuojelu.fi/fi/ergonomia). Työturvallisuuslaissa on perussääntönä myöskin se, että ”työnantajan on tarkoin otettava huomioon kaikki, mikä työn laatuun, työolosuhteisiin, työntekijän ikään, sukupuoleen, ammattitaitoon ja hänen muihin edellytyksiinsä katsoen kohtuudella on tar-peellista työntekijän suojelemiseksi joutumasta alttiiksi tapaturmille tai saamasta työn johdosta hait-taa terveydelleen. Tässä tarkoituksessa työympäristöä on jatkuvasti tarkkailtava sekä ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin tapaturmien, terveyshaittojen sekä vaaratilanteiden torjumiseksi.”

1.2 Ergonomiatiedon- ja toiminnan kehittyminen
1970-luvun alussa ergonomia sai ”virallisen aseman” Työterveyslaitoksessa. Koska ergonomia- käsite oli monille tuolloin vielä tuntematon ja ergonomiatiedon soveltaminen hajanaista, Työterve-yslaitoksen ergonomiajaosto keskittyi lähinnä tiedon levittämiseen sekä ergonomisen ajattelun markkinoimiseen työelämään. Kun ergonomian tärkeys oli ymmärretty, tieto kuitenkin levisi melko nopeasti ja ergonomia-tietoon keskittyville kursseille osallistui paljon ihmisiä eri aloilta.
Koska ergonomiatieto ei vielä 1970-luvulla ollut niin yleistä, voidaan olettaa, että tuolloin rakenne-tuissa päiväkodeissa tuskin ergonomisia näkökohtia tuskin on otettu huomioon. 1970-luvuilla ra-kennetuista päiväkodeista käytössä on varmasti vielä useita, joten viimeistään nyt niiden ergonomi-aan tulisi kiinnittää huomiota, ellei korjausten yhteydessä niin ole tehty.
1980-luvulla lisääntyi tuki-ja liikuntaelinten ongelmien syiden selvittämiseen ja ehkäisyyn tähtäävä tutkimus, joka jatkuu edelleen. 1990-luvulla taasen oli ominaista työn, työprosessien ja työpaikko-jen osallistuva suunnittelu ja kehittäminen. Ergonomiaa on voinut myöskin opiskella 1990-luvulta lähtien Kuopion yliopistossa ja sen jälkeen opintoja on kehitetty ja nykyään ergonomia on yksi Kuopion yliopiston pääaineista terveystieteen kandidaatin- ja maisterin tutkinnoissa. Tutkimusta ergonomian alalta tehdään myös enenevässä määrin. (Seppälä, 1995)

1.3 Ergonomian vaikutus työskentelyyn
Lyhytkestoisiin epäedullisiin tilanteisiin ihminen pystyy sopeutumaan ilman suurempia haittoja, mutta työkuormitus on yleensä pitkäkestoista ja jatkuu vuodesta toiseen samanlaisena, joten työpaikan ergonomiaan tuleekin tästä syystä kiinnittää erityistä huomiota. Usein kuitenkin on niin, että ergonomiaan kiinnitetään huomiota vasta siinä vaiheessa, kun työntekijät alkavat oireilla tai tehdyt ratkaisut osoittautuvat epäonnistuneiksi. Tällöin saatetaan ajatella, että muutoksia ei kuitenkaan kannata tehdä, sillä ne tulevat niin kalliiksi, mutta unohdetaan se tosiasia, että sairauspoissaolot aiheuttavat myös lisäkustannuksia. Ergonomiaan tulisikin kiinnittää huomiota jo heti työtilojen suun-nitteluvaiheessa, jolloin ergonomiset ratkaisut saattavat olla hieman kalliimpia, mutta pitkällä tähtäimellä tulevat kuitenkin halvemmaksi, kun esimerkiksi sairauspoissaoloja ei tule niin paljon.
Työergonomia vaikuttaa osaltaan ihmisen toimintakykyyn. Toimintakyvyllä tarkoitetaan ihmisen valmiuksia selvitä jokapäiväisen elämän asettamista tehtävistä. Työkyky on toimintakyvyn yksi osa ja se muodostuu työntekijän ominaisuuksien, motivaation ja ammattitaidon lisäksi työyhteisön, joh-tamisen, työympäristön, turvallisuuden ja ergonomian vuorovaikutuksesta. Jokaisen työpaikan arkipäivää tulisi olla työkykyä ylläpitävä toiminta, jotta työntekijät jaksavat työssä, säilyttävät työky-kynsä koko työuransa ajan ja pääsevät mahdollisimman terveinä eläkkeelle (Työturvallisuuskeskus, 2001, 56).
Hyvä fyysinen työympäristö on siis myös ensisijaisen tärkeä, sillä se auttaa työntekijöistä toteuttamaan perustehtäväänsä, joka päiväkodeissa on siis huolehtia lasten kasvatuksesta, opetuksesta sekä hoidosta. Työn sisällön ja työtilojen suunnittelussa sekä toteutuksessa tuleekin ergonomiatietoa soveltaen saavuttaa sekä lapsille sopiva toimintaympäristö ja henkilökunnalle ergonomisesti hyvä työpaikka (Työturvallisuuskeskus, 2001, 56).

1.4 Ergonomian arviointi
Ergonomisesta kehittämistarpeesta saadaan tietoa tarkkailemalla mm. sairauspoissaoloja, työtapaturmia, työntekijöiden huomioita, toimintahäiriöitä sekä henkilöstön vaihtuvuutta. Tilannetta korjatessa tulee selvittää mm. työn tarkoitus, mitä tehtäviä ja toimintoja tavoitteen saavuttaminen edellyttää, miten työtehtävät ja vastuu on jaettu, miten työ tehdään, mitä apuvälineitä tarvitaan ja on käy-tettävissä sekä mitä tietoja ja taitoja työntekijöitä vaaditaan.

2. PÄIVÄKOTI TYÖPAIKKANA
2.1 Päiväkotien suunnittelu
Päiväkotien toiminta on hyvin muuntuvaa. Lapset eivät ole kiinteinä ryhminä vaan jakautuvat toi-mintojen mukaisesti. Tilat pyritäänkin järjestämään vastaamaan toimintoja. Tilat suunnitellaan hyvin usein lasten kannalta, mutta huomioon tulisi ottaa myös toimintaa ohjaavien aikuisten ergono-mia, jotta työtä voitaisiin tehdä hyvissä olosuhteissa ja oikeissa työasennoissa. Ergonomisiin ratkaisuihin voidaan parhaiten vaikuttaa suunnittelun alkuvaiheessa. Toiminnan tarkastelu tulisi kytkeä tekniseen suunnitteluun, jotta saataisiin luotua puitteet, jotka tukevat päivähoitotyön toiminta-ajatusta ja työn tavoitteiden toteutumista. Jotta tiloista tulisi ergonomisesti toimivat, suunnittelun kohteena oleva työ tulee tuntea hyvin. Näin ollen olisikin hyvä, jos työntekijät pääsisivät itse vaikuttamaan oman työpaikkansa suunnitteluun. Tämä myös edesauttaisi sitä, että henkilöstö olisi mo-tivoitunut, sitoutunut ja jaksaisi työssään paremmin. (Työturvallisuuskeskus, 2001, 58-59)

2.1.1 Työpaikan ergonominen suunnittelu
Uusia tiloja suunniteltaessa ergonomian huomioon ottaminen tapahtuu monissa vaiheissa. Työjär-jestelmän suunnittelun standardi (SFS-EN ISO 6385) listaa vaiheet seuraavasti: tavoitteiden asetta-minen tarkastelemalla vaihtoehtojen haittoja ja hyötyjä, toimintojen analysointi ja niiden jakaminen ihmisille ja koneille, perusratkaisujen määrittely, yksityiskohtainen suunnittelu, jossa laaditaan suunnitelmat kaikille osatekijöille, joita ovat työorganisaatio, työtehtävät ja tehtäväkokonaisuudet, työympäristö, työvälineet ja ohjelmistot, sekä työtila ja työpiste. Viimeiset vaiheet ovat toteutus, käyttöönotto ja hyväksyntä.
Suunnittelussa suunnittelija voi käyttää apunaan myös listaa hyvän työn periaatteista. Hyvän työn periaatteissa on listattu turvallisuuden, terveyden ja työssä viihtymisen kannalta olennaisia asioita. Näitä ovat muun muassa työntekijöiden kokemuksen ja taitojen huomiointi työn suunnittelussa, työtehtävien mielekäs kokonaisuus, työtehtävien monipuolisuus, oman työskentelyn tahdin säätäminen, palaute suorituksesta, taitojen ja kykyjen kehittäminen, työssä ei ole jatkuvaa ali- tai yli-kuormitusta, työn toistuvuus on vähäistä ja työ ei ole yksintyöskentelyä.
Uusia tiloja suunniteltaessa tai vanhoja remontoitaessa tulisi pysähtyä miettimään kussakin suunnitteluvaiheessa työn tekemistä ja saada omasta lähipiiristään vastaukset esille nousseisiin ergonomiakysymyksiin. Tukea tähän voi antaa asiantuntijat terveydenhuollossa, kuin työntekijät työ-paikoilla. (Lehtelä, Launis, 2006)
Seuraavassa kuvioissa on tiivistettynä esitelty, kuinka saadaan aikaiseksi terveelliset ja turvalliset toimitilat. Kuvio on esitetty Työterveiset verkkolehden numerossa 2/2006.



2.2 Päiväkodin tilat ja tilojen kalustus
Päiväkodin toiminta jakautuu perushoitoon, opetustilanteisiin sekä ohjattuun tai vapaaseen leikkiin ulkona tai sisällä. Päiväkodin tilat on suunniteltu, rakennettu ja kalustettu vastaamaan toimintoja. Viihtyisyyttä ja kodinomaisuutta päiväkotiin luodaan valaistuksen, sisustusmateriaalien, tekstiilien ja värien avulla. Jokaisella ryhmällä on oma kotialue, joka muodostuu ryhmähuoneesta, lepo- ja leikkihuoneesta sekä muista kotialueen tiloista, joita ovat sisäänkäynti, tuulikaappi, kuraeteinen, WC- ja pesutilat sekä välinevarasto. Tilat tietenkin vaihtelevat päiväkodeittain, esimerkiksi jos tila-oja ei ole alun perin suunniteltu päiväkotikäyttöön, saattavat tilojen varustelut vaihdella suurestikin.
Aikuisten tiloja kotialueen lisäksi ovat toimisto-, ruokailu- ja neuvottelutilat, työhuone, vaatehuolto-tilat, keittiö, keskusvarasto, siivouskeskus, siivouskomero, pukuhuone sekä WC- ja pesuhuone. Ai-kuisten käytettävissä olevat tilat vaihtelevat myös suuresti, sillä esimerkiksi kaikissa päiväkodeissa ei ole aikuisille omaa sosiaalitilaa tai edes WC:tä. Tilojen esteettömyys tulee myös huomioida. Ti-loissa tulee päästä liikkumaan vapaasti ilman turhia esteitä, liikuntarajoitteiset huomioiden.
Päiväkodin kotialueiden kalusteet, pesualtaat ja WC-istuimet on yleensä mitoitettu lapsille. Päivä-kodissa aikuiset joutuvat työskentelemään lapsille mitoitetussa ympäristössä pitkiä aikoja, usein koko työuransa ajan. Matalien työtasojen aiheuttamat ongelmat tiedostetaan, mutta perinteinen tapa toimia on juurtunut syvälle työmenetelmiin ja asenteisiin. Asenteiden ja niukkojen taloudellisten voimavarojen vuoksi ergonomisten parannusten toteuttaminen jää monesti taka-alalle.
Ulkotiloissa on päiväkotien välillä huomattavia eroavaisuuksia. Tiloihin vaikuttaa etenkin se, mil-laisella paikalla päiväkoti sijaitsee. Yleiseen varusteluun kuuluu esimerkiksi kiikkuja, kiipeilyteli-neitä, leikkimökki, hiekkalaatikko ja liukumäki. (Työturvallisuuskeskus, 2001)

2. 3 Työn kuormitus
Luonto on muovannut ihmiskehoa miljoonien vuosien kuluessa siten, että pystyasennon ylläpitämi-nen kuluttaa mahdollisimman vähän energiaa. Luonnollisessa perusasennossa suora painopistelinja on takaa ja sivusta katsottuna keskellä ihmistä, jolloin tasapaino säilyy vähällä lihastyöllä. Perus-asennossa nivelet kuormittuvat tasaisesti ja kestävät parhaiten kuormitusta. Mitä enemmän asento poikkeaa perusasennosta, sitä enemmän tarvitaan lihastyötä sen ylläpitämiseen, sillä lihakset pyrki-vät estämään kaatumisen, kun vartalon painopiste siirtyy pois keskilinjasta. Ihmisen luonnollista perusasentoa muistuttavat työasennot ja työliikkeet kuormittavatkin liikuntaelimiä vähiten. Hyvässä perusasennossa pää on keskiasennossa, selkäranka on takaa katsottuna suora ja sivusta katsottuna loivan s-kirjaimen muotoinen, hartiat ovat alhaalla, käsivarret ovat lähellä vartaloa, ranteet ovat suorina ja paino on tasaisesti molemmilla jaloilla. Liike tai asento muuttuu haitalliseksi vasta kun se toistuu samanlaisena usein, sitä joudutaan ylläpitämään pitkään, vaatii suurta voimaa tai on äkilli-nen ja repäisevä (Hanhinen, Parvikko, Rantanen, Tamminen-Peter, 1994).

Työliikkeet, liikkuminen ja voiman käyttö, kuten nostaminen, ovat työn ruumiillisia kuormitusteki-jöitä. Nämä vaativat lihastyötä, joka kuormittaa hengitys- ja verenkiertoelimistöä ja liikuntaelimiä. Liikuntaelimiä ovat lihakset, nivelet ja niveliä ympäröivät kudokset. Kuormittavuuteen vaikuttavat lihastyön laatu, työskentelevien lihasten suuruus, tuotettava voima, lihasten supistumispituus, supis-tuksen kesto ja toisto. Lihastyöhön, asentoihin ja liikkeisiin vaikuttavat työvälineiden ja työympäristön tekniikka, mitoitus, muotoilu ja käytettävissä olevat apuvälineet. Lisäksi vaikuttavat myös työympäristön lämpöolot, valaistus ja melu (Hanhinen, Parvikko, Rantanen, Tamminen-Peter, 1994).

Kun elimistö ei ehdi palautua työstä ennen seuraavan työvuoron alkua, on työ ylikuormittavaa. Het-kellistä suoritusta elimistön toiminnan ylärajoilla kutsutaan kuormitushuipuksi, esimerkiksi raskas nosto. Lannerangan rappeutuminen ja siihen liittyvä selkäoireilu ovat usein seurausta raskaasta ruumiillisesta työstä. Lihaksia, jänteitä, nivelsiteitä, luukudosta ja rustoa voivat vaurioittaa äkilliset kuormitushuiput. Työasennon toistuvuus, yksipuolisuus, rajoittuvuus ja epämukavuus lisäävät alaselän sairastumisvaaraa (Hanhinen, Parvikko, Rantanen, Tamminen-Peter, 1994).

Päiväkotityöskentelyssä eniten kuormittuvat niska- ja hartiaseutu, selkä sekä polvet. Pään asennolla on myös merkitystä, sillä jo vähänkin eteentaipunut niskan asento aiheuttaa lihasjännitystä pään kannattelun vuoksi. Äärikumara niskan asento ärsyttää kaikkia kaularangan kudoksia ja aiheuttaa usein kipua. Huomattavan pituuseron vuoksi aikuinen joutuu usein lapsia katsoessaan kääntämään pään siten, että niska joutuu jopa äärikumaraan asentoon. Tästä syystä olisikin hyvä, että aikuisella olisi mahdollisuus laskeutua lapsen tasolle istumaan. Kiertyneessä ja sivulle taipuneessa niskan asennossa kaularangan nivelpinnat kuormittuvat epätasaisesti ja osa lihaksista on jatkuvasti jännit-tyneinä. Jotta kiertymistä ei tapahtuisi, tulisi kääntää koko keho, ei pelkästään päätä. Päiväkodissa myös tilajärjestelyillä voidaan tähän vaikuttaa. Hartiaseudun lihasten jännitystä lisäävät hartioiden ja käsien kohoasento, käsien työvälineen ja työkohteen, esimerkiksi ihmisen kannattelu, laajat nopeasti toistuvat työliikkeet ja suurta tarkkuutta vaativa työ. Hartiat joutuvat jännitykseen esimerkiksi silloin, kun aikuinen joutuu kannattelemaan lasta pitkään sylissään. Tällöin aikuisella pitäisi olla mahdollisuus istuutua, jotta lapsen paino ei olisi pelkästään käsien varassa (Hanhinen, Parvikko, Rantanen, Tamminen-Peter, 1994).

Selän paras asento on perusasentoa muistuttava pystyasento. Selkälihakset jännittyvät eniten seisot-taessa noin 45 asteen etukumarassa, jolloin selkälihakset joutuvat tekemään eniten lihastyötä asennon säilyttämiseksi. Selän ollessa yli 90 asteen etukumarassa selkälihakset ovat niin venyneet, ettei niissä tapahdu lihastyötä eivätkä siten tue selkärankaa. Tällöin selkäranka ”roikkuu” nivelsiteiden varassa ja venyttää niitä. Jos tästä asennosta esimerkiksi nostetaan jotakin, selkä vaurioituu herkästi. Tällaiseen äärikumaraan asentoon turvautuu helposti esimerkiksi ohjatessaan pieniä lapsia ja nosta-essaan heitä. Tällaisissa tilanteissa on syytä kiinnittää erityistä huomiota omaan työskentelytapaan ja käyttää vahvoja jalkalihaksia selkälihasten sijasta (Hanhinen, Parvikko, Rantanen, Tamminen-Peter, 1994).
Myös polvet joutuvat alttiiksi kovalle rasitukselle päiväkotityöskentelyssä. Aikuiset joutuvat seiso-maan paljon etenkin ulkotiloissa. Myös asennot, joissa aikuisen täytyy olla kyykyssä tai polvi-istunnassa, ovat hyvin yleisiä, jolloin polvet joutuvat rasitukseen. Aikuisen paino vaikuttaa polvien kunnossa pysymiseen, joten ylipainoisilla ihmisillä polvet rasittuvat enemmän. Polvien rasittumista voidaan vähentää välttämällä kyykkyasentoa ja vähentämällä esim. polvi-istunnan aikaa. Erilaisten polvitukien käyttö tukee polvia ja auttaa pitämään ne kunnossa (Hanhinen, Parvikko, Rantanen, Tamminen-Peter, 1994).

Tilojen kalustuksen mitoitus vaikuttaa keskeisesti työntekijöiden työasentojen kuormittavuuteen. Tästä syystä normaalimitoitetut kalusteet olisivat aikuisten kannalta parhaimpia. Esimerkiksi lasten avustaminen syömisessä ja muussa toiminnassa aiheuttaa sen, että aikuiset joutuvat huonoihin työ-asentoihin. Myös alle kolmivuotiaiden osastolla, jossa lapsille vaihdetaan vaippoja, hoitopöydän mitoitus tulee olla sellainen, että aikuisen asento on mahdollisimman ergonominen. Päivittäin käytettävät tavarat tulee olla sijoiteltu siten, että ne ovat helposti saatavilla ja käden ulottuvilla. Näin ollen hyllyt eivät saa sijaita liian korkealla tai matalalla. Eteisessä tulisi olla istuin myös aikuisille, jolloin aikuinen voi auttaa lasta pukeutumaan hyvässä asennossa istualtaan. Opetustilanteissa tilat tulee järjestää siten, että opettajan ei tarvitse olla kiertyneessä asennossa tai kumartua liikaa. Myös käsienpesualtaat ovat usein lapsille mitoitettuja, joten tästä syystä aikuiset joutuvat kumartumaan pestäkseen kätensä.
Myös ääniergonomia tulee ottaa päiväkotityöskentelyssä huomioon. Ääniergonomia tarkoittaa kaikkia niitä toimenpiteitä, joilla parannetaan mahdollisuutta suoriutua puhumisessa ja laulamisessa sekä kuulemisessa. Ääniergonomian parantamiseksi myös ympäristöön voidaan vaikuttaa esimerkiksi melua vähentämällä, työtilojen akustiikan varmentamisella, ilman pölyttömyydestä ja riittä-västä kosteudesta huolehtimalla ja äänenvahvistuslaitteiden käyttämisellä isoissa ryhmätilanteissa. (Työturvallisuuskeskus, 2001)
Melua voidaan vähentää esimerkiksi poistamalla turha taustahäly, kuten musiikki tai ohjaamalla lapset toisenlaisiin toimintoihin. Myös jotkut lasten välineet saattavat aiheuttaa turhaa taustahälinää tai ääntä, jolloin niiden käyttöä tulee tarvittaessa rajoittaa. Tilajärjestelyillä voidaan myös vaikuttaa siihen, ettei ääntä tarvitse turhaan korottaa. Tämä toteutetaan esimerkiksi siten, että liikunta-/musiikki-/leikkihetkiä ei pidetä sellaisen tilan vieressä, jossa on meneillään opetustilanne, missä opettaja joutuu puhumaan paljon.
Työterveyslaitoksen sivuilla esitellyn tutkimuksen, joka käsitteli päiväkotien henkilöstön äänihäiriöitä ja äänihäiriöiden työperäisiä taustatekijöitä, mukaan päiväkodeissa työskentelevä kasvatushenkilöstö on suurin ammattiryhmä, joka kärsii äänihäiriöistä. Tiedotteen mukaan päiväkodin henkilöstöllä esiintyvät äänivauriot ovat usein tyypiltään samantyyppisiä ja ne ovat aiheutuneet runsaasta ja voimakkaalla äänellä puhumisesta. Äänihäiriöitä ei ole luokiteltu ammattitaudiksi, sillä äänihäiriöiden ja melualtistuksen syy-seuraussuhdetta ei ole pystytty todistamaan. Päiväkodeissa äänihäiriöt haittaavat merkittävästi työntekoa sekä lisäävät sairauspoissaoloja ja -kuluja. Äänirasitusta tutkittiin uudella menetelmällä. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin äänihäiriöiden esiintyvyyttä. Tämän jälkeen kartoitettiin toimitilojen akustiikka sekä sisäilman laatu. Tulokseksi saatiin, että päiväkotien kasvatushenkilöstöllä äänioireiden esiintymisen ja äänirasituksen välillä oli vahva yhte-ys. Tutkimuksessa esiteltiin myös tapoja, joilla äänihäiriöitä voidaan ehkäistä. Tutkimuksessa esitettiin muun muassa, että päiväkotien suunnittelussa kannattaa pyrkiä kodinomaisiin ratkaisuihin, jolloin toiminnat voidaan ryhmissäkin hajauttaa useampiin tiloihin. Myös rakennettavien sekä korjattavien päiväkotien akustiikkaan kehotettiin kiinnittämään huomiota (Sala, Airo, Olkinuora, 2001)
Sisäilman laatu on myös tärkeä terveyden ja viihtyvyyden kannalta, sillä vietämme suurimman osan ajasta sisätiloissa. Huono sisäilma aiheuttaa oireita, kuten edellä mainitut äänihäiriöt, ja sairauksia sekä epäviihtyvyyttä. Sisäilmalla tarkoitetaan ilmaa, jota rakennuksissa hengitämme. Merkittävim-min sisäilmaan vaikuttavat ilmassa olevat pölyt, kemialliset yhdisteet, mikrobit, lämpöolosuhteet ja kosteus. Ilmastoinnin päätavoitteena on ylläpitää hyvää ja käyttötarkoituksenmukaista sisäilman laatua ja lämpöoloja. Lämpöoloihin vaikuttavat ilman lämpötila, suhteellinen kosteus, ilman liike-nopeus ja säteilylämpötila. Työn tekoa haittaavat kesäaikana liian korkeat huonelämpötilat ja talvel-la liian korkeiden tai alhaisten lämpötilojen ohella ilman kuivuus. Vetovalitukset ovat myös tavalli-sia. Myös tunkkainen ilma saattaa aiheuttaa ensin epämukavuutta, mutta jatkuessaan pään särkyä, joka toistuessaan on terveyshaitta. Mikrobit tarvitsevat kasvaakseen kosteutta, lämpöä ja ravinteita. Rakenteissa ja niiden pinnoilla on yleensä aina ravinteita mikrobikasvustolle. Useimmat mikrobit kasvavat 10-40 asteen lämpötilassa. Ainoa mikrobikasvustoa rajoittava tekijä on siis sisätiloissa rakenteiden ja pintojen riittävän alhainen kosteus. Mikrobit aiheuttavat epähygieenisyyttä, mikä taas lisää sairastumisen riskiä (Työturvallisuuskeskus, 2001).

Valaistus tulisi olla sellainen, että näkeminen on vaivatonta, eikä siellä ole häikäisyä tai suuria va-laistueroja. Silmät rasittuvat tarpeettomasti, jos joudutaan katsomaan vuoroin pimeää ympäristöä ja valoisaa kohdetta. Näkemistä voidaan parantaa kohdevalaisimilla, jotka helpottavat katseen kohdis-tamista työkohteeseen ja parantaa yksityiskohtien erottumista. Hyvässä valaistuksessa tulee ottaa huomioon myös yksilölliset tarpeet. 60-vuotias tarvitsee kolme kertaa enemmän valoa nähdäkseen yhtä hyvin kuin 20-vuotias (Hanhinen, Parvikko, Rantanen, Tamminen-Peter, 1994).

3. TYÖYMPÄRISTÖ JA PÄIVÄHOIDON LAATU

3.1 Päivähoidon laadun arviointi
Savonlinnassa on tehty erillinen päivähoidon laadunhallinta suunnitelma, jonka tavoitteena on var-haiskasvatustyön kehittäminen ja laadukkaan toiminnan ylläpitäminen. Laadun hallinta on jatkuva prosessi ja sitä arvioivat sekä lapset että heidän vanhempansa kuin myös työntekijät ja päättäjät. Laatu on laaja käsite ja jokainen käsittää sen omalla tavallaan. Mikä on jollekin laadukasta, ei välttämättä ole sitä toiselle.
(http://www.savonlinna.fi/sivistystoimi/laadunhallintasuunitelma.htm).

Kuvio 1. Päivähoidon laadunarviointimalli (Savonlinnan sosiaalilautakunta, 2003)
Edellisessä kuviossa on esitetty neljä laatutekijää, joiden avulla päivähoidon laatua määritellään. Nämä neljä tekijää ovat puitetekijät, välilliset tekijät, prosessitekijät sekä vaikutukset. Puitetekijöihin kuuluu esimerkiksi fyysinen ympäristö, jota olemme raportissamme käsitelleet. Välillisiä teki-jöitä ovat muun muassa eri tahojen välinen yhteistyö, johtajuus, henkilöstön hyvinvointi, joka myös liittyy tiiviisti raporttimme aiheeseen sekä henkilöstön koulutus. Prosessitekijöihin kuuluvat perushoito, erilaiset vuorovaikutukset, lapsilähtöinen toiminta sekä toiminnan suunnittelu ja arviointi. Vaikutuksiin luetaan lasten kokemukset, sekä kehitys ja kasvu, vanhempien tyytyväisyys ja yhteis-kunnallinen vaikuttavuus (http://www.savonlinna.fi/sivistystoimi/laadunhallintasuunitelma.htm).
Kuten edellä esitellystä kuviosta huomataan, laatua käsitellään hyvin monilta kanteilta. Melko usein päivähoidon laadusta puhuttaessa kiinnitetään kuitenkin huomiota lasten sekä heidän vanhempiensa näkemyksiin ja työntekijöiden näkemykset sivuutetaan helposti. On kuitenkin erittäin tärkeää kuulla myös työntekijöiden näkökulmaa tässä asiassa, sillä jos työntekijät eivät voi hyvin, ei heidän teke-mänsä työkään ole laadukasta.


3.2 Toimiva työympäristö, laadukas päivähoito
Yleensä päiväkodit on suunniteltu lapsille eikä niissä työskenteleviä aikuisia ole otettu juurikaan huomioon. Nykyään ergonomiaan kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Työtätekevien näkökul-ma otetaan huomioon tila- ja ympäristöratkaisuissa. Työntekijät pääsevät myös entistä useammin suunnittelemaan päiväkotia, jolloin tilat ovat käytännön kannalta parhaat mahdolliset. Tämä tieten-kin edellyttää sitä, että työntekijät ovat tietoisia myös muista, kuin suoranaisesti lapsen kasvatuk-seen liittyvistä asioista, kuten ilmastoinnista, ergonomisista työasennoista ja hygieniasta. Vanhem-missa päiväkodeissa työskenteleviltä on hyvä saada palautetta tilojen toimivuudesta niin aikuisten kuin lasten kannalta. Tällöin mahdollisia ongelmakohteita voidaan resurssien puitteissa korjata ja parantaa. Työnantaja on velvollinen järjestämään työntekijöille tietoa ja koulutusta mm. oikeista työasennoista ja itsensä kunnossa pitämisestä. Tällä tavoin voidaan ehkäistä ja vähentää työperäisiä sairauksia, joista mahdollisesti aiheutuu kustannuksia työnantajalle. Myös uusien työntekijöiden perehdyttämiseen kannattaa käyttää aikaa, jotta hän oppisi ergonomisesti oikeat työasennot kaiken muun työhön liittyvän tiedon lisäksi.
Päivähoidon henkilöstön hyvinvoinnista tulee ehdottomasti pitää huolta, jotta voimme turvata lap-sille laadukasta päivähoitoa. Hyvä ja toimiva työympäristö auttaa osaltaan työntekijöitä jaksamaan jokapäiväisessä työssään ja kehittämään itseään. Päivähoidon henkilöstön keski-ikä on tällä hetkellä melko korkea, joten ergonomisilla ratkaisuilla voidaan myös vaikuttaa suuresti siihen, että työnteki-jöiden fyysinen kunto kestää työelämässä mahdollisimman pitkään.

Lähteet:
Hanhinen H., Parvikko O., Rantanen S., Tamminen-Peter L. 1994, Terveenä työelämässä. Porvoo: WSOY
Lehtelä J., Launis M., Työpaikan ergonominen suunnittelu kannattaa, artikkeli verkkojulkaisussa
Työterveiset 2006-02
http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Tiedonvalitys/Verkkolehdet/Tyoterveiset/2006-02/Ty%C3%B6paikan+ergonominen+suunnittelu+kannattaa.htm
Päivähoidon työsuojelu- ja kehittämisopas 2001, Työturvallisuuskeskus. Helsinki.

Sala E, Airo E, Olkinuora P. Päiväkodeissa meluisaa – kestääkö ääni?, artikkeli verkkojulkaisussa
Työterveiset 2001-01
http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Tiedonvalitys/Verkkolehdet/Tyoterveiset/2000-01/09.htm (luettu 13.11.07)
Seppälä P. Ergonomiatoiminnan piirteitä 1970-luvulta 1990-luvulle, artikkeli verkkojulkaisussa Työterveiset 1995-02
http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Tiedonvalitys/Verkkolehdet/Tyoterveiset/1995-02/02.htm (luettu 13.11.07)
Työpaikan ergonomian selvitys 2004, Työterveyslaitos. Helsinki.
http://www.tyosuojelu.fi/fi/ergonomia (luettu 13.11.07)
http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Aihesivut/Ergonomia/ (luettu 13.11.07)
http://www.uku.fi/laake/koulutusohjelmat.shtml (luettu 13.11.07)
http://www.savonlinna.fi/sivistystoimi/laadunhallintasuunitelma.htm (luettu 13.11.07)